Kustaa III:n elämä oli suurta näytelmää, jossa unelmien rooli oli suuren sotapäällikön osa. Hän eläytyi siihen niin väkevästi, että siteerasi usein enonsa Fredrik Suuren lausetta: ”Aina, kun olen uskonut kenraaleitani, kaikki on mennyt päin mäntyä!” Tämä kertoo paljon siitä, miksi Ruotsin armeija käyttäytyi vuosien 1788-1790 sodassa usein käsittämättömällä tavalla niin omien kuin venäläisupseereidenkin mielestä.

Sota oli raakaa ja julmaa jokaiselle, mutta näytti upseeriteltoista silti erilaiselta kuin miehistön viheliäisistä majapaikoista. Nälkä, vilu ja taudit olivat ikuisia seuralaisia, näännyttävät marssit keikarimaisissa kengissä yhtä helvettiä, vaatteet risaisia ja lääkintähuolto sillä tolalla, että välskärin kynsiin joutumista pelättiin enemmän kuin vihollista.

Kustaan sota oli suurien tunteiden sota, joka alkoi petoksella, jatkui katkeruudesta ja päättyi itsepetokseen ”molempien voittaessa”. Ruotsin kannalta lopputulos olikin siinä mielessä voitto, että se oli ainoa 1700- ja 1800-luvulla Venäjää vastaan käydyistä sodista, jota Ruotsi ei hävinnyt. Kirjaimellisesti käytiin taistelua Kymijoen herruudesta, sillä aina kun venäläiset ovat päässeet sen yli, Suomi on miehitetty.

Opetusneuvos Sakari Viinikainen on kirjoittanut Kymenlaakson historiaan liittyviä kirjoja sekä historiikkeja ja on kysytty ja pidetty esitelmöitsijä. Viinikainen on myös toimittanut lukuisia radio- ja tv-ohjelmia.

FM Heli Mäki on toimittanut useita paikallishistoriaan liittyviä kirjoja ja kuulunut mm. Kymenlaakson maakuntahistorian toimituskuntaan.