Toimittaja Matias Luoto saa soiton lastenkotiajan kaveriltaan Ruopsalta. Ankean lapsuutensa ja tuntemattomat vanhempansa mielensä perukoille haudannut Matias suostuu tapaamispyyntöön, vaikka katuukin sitä saman tien. Ruopsan vastenmielinen käytös nuoruudessa hiertää vieläkin, mutta toimittajana Matias ei voi estää uteliaisuutta nousemasta pintaan: Mitä asiaa Ruopsalla on nyt, yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen?
Ruopsa saapuu tapaamispaikalle, ojentaa Matiakselle kirjekuoren ja katoaa kesken kahvinjuonnin. Lähtiessään kadonneen jäljille Matias huomaa seuraavansa myös oman menneisyytensä polkuja ja joutuvansa lopulta keskelle fanaattisen lahkon toimintaa, joka ulottuu Pohjois-Suomesta Venäjälle asti.
Perhe on pahin, sanotaan, mutta se voi olla pahempi kuin osaa pelätäkään. Elämästä tulee edellisen sukupolven luoma julma jatkumo, joka näyttää ihmismielestä sen pimeimmän puolen.
Kuoleman sukua on tekijänsä vetävä esikoisjännitysromaani, joka uskaltaa mennä askeleen syvemmälle.
Sakari Kiuru on helsinkiläinen valokuvaaja. Hän syntyi Jämsän-koskella vuonna 1961, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Raahessa. Kiuru on kouluttautunut valokuvaajaksi.
Valokuvaajana Kiuru on viimeisten liki viidentoista vuoden aikana erikoistunut lähinnä museovalokuvaukseen. Hän on myös valokuvataiteilija joka on ollut mukana useissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Sakari Kiuru voitti ensimmäisen FotoFinlandia-kilpailun pääpalkinnon vuonna 1989.