Usein ajatellaan, että syrjäytyminen on itsestään syvenevä kierre. Tämä kuva on kuitenkin vajavainen: apua odottava voi jonottaa myös siksi, että hänet on jo ohjattu usealta luukulta muualle. Hän ei ole vain syrjäytynyt vaan myös poiskäännytetty.
Kirjassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan käytäntöjä, joissa haavoittuvassa asemassa oleva ihminen voidaan apua etsiessään ohjata muualle tai yksinkertaisesti torjua järjestelmän piiristä – joko suoraan tai epäsuorasti. Kirjan artikkeleissa poiskäännyttämisen teemaa lähestytään henkilökohtaisten kokemusten, työntekijöiden havaintojen, lainsäädännön ja jopa elokuva-analyysin näkökulmasta.
Kirja avaa uusia näkökulmia sosiaalisesta syrjäytymisestä käytyyn keskusteluun. Se haastaa lukijansa pohtimaan, kuinka hyvin yhteiskunnan nimissä annetut poliittiset lupaukset huono-osaisuuden vähentämiseksi pitävät käytännössä paikkansa.