Nyt kerron hänestä.

Nyt kerron Hänestä, enkä edes yritä erottaa faktaa ja fiktiota.

En kykene sellaiseen. Kukaan ei kykene.

Hän oli iso ja vaalea, flaamin tai baltin näköinen.

Hän näytti virolaiselta merimieheltä.

Hän näytti hollantilaiselta kauppiaalta.

Hän oli propagandakirjasta reväisty arjalaissoturi, Grimmin veljesten synkissä metsissä kasvanut hyvän, rohkeuden ja valon ruumiillistuma.

Pirkko Saision Kohtuuttomuuden nimetön kertoja – toimittaja, intellektuelli, epävarma aviomies ja isä - on häikäistynyt. Aavemaisen karismaattinen, oikullinen ja narsistinen Hän tempaisee syrjästäkatsojan keskelle julkisuutta, kuuluisuutta ja valtaa. Kuin noiduttuna kertoja seuraa Häntä ja jättää kaiken, profeetan tähden. Myrskyisän vuoden aikana Hänestä tulee television voimalla kansallinen julkkis ja vihdoin ministeri, kertoja uskollisena aseenkantajana, toisena miehenä, jonka muistelmat Kohtuuttomuus on.

Dostojevskin kellariloukon miehen armottomuudella ja tarkkanäköisyydellä kertoja ruotii tapahtumia, tekemisiään, ajatuksiaan ja asenteitaan. Mutta mysteeriä hän ei ratkaise: miksi hänen kaltaisensa kriittinen, sivistynyt intellektuelli on aseeton narsistin manipulaation edessä?

Kohtuuttomuus on kitkerä komedia ja tyly moraliteetti, jonka näyttämönä on 90-luvun Helsinki, sen kadut, kapakat ja kodit. Romaanin maailmassa seksuaaliset valtapelit, sukupuoliroolit ja perhesuhteet sekoittuvat hämmentävällä, lukijan vangitsevalla tavalla. Myrkyllinen kulttuurikritiikki liukuu hervottomaan komiikkaan, hioutunut käsiteanalyysi vetoavaan emootioon. Kaikkea kannattaa hypnoottisen intensiivinen kertojanääni.