Noin 500 ihmistä joutui muuttamaan pois Helsingin Alakiventieltä vuosituhannen taitteessa kun maaperän todettiin olevan saastunutta. Saastuminen johtui alueella aiemmin sijainneesta kaatopaikasta, jonka päälle asuinalue oli rakennettu. Tapauksen tarkastelu osoitti, että Alakiventie oli kaavoitettu ja rakennettu 1970-luvun käytäntöjen ja säädösten mukaisesti. Kuitenkin se ymmärrettiin yksittäisenä tapauksena. Tapaus herätti kysymään, miten ja milloin saastuneesta maaperästä on syntynyt ympäristöongelma. Tutkimuksen lähtökohtana on ympäristöpolitiikan ongelmakeskeinen näkökulma: saastunutta maaperää tarkastellaan tietyssä ajassa ja paikassa syntyvänä ilmiönä, osana ympäröivää yhteiskuntaa ja sen toimintaa. Tarkastelu kohdentuu ongelman määrittelyn sekä sitä seuraavan riskin että riskienhallinnan suhteeseen. Ongelman ja riskin määrittelyyn käytetään tietoa. Tieto on historiallisesti kerrostunutta, sosiaalisen toiminnan tuloksena syntynyttä ja ihmisten toisilleen välittämää. Riskitieto määritellään väitöskirjassa tietona, johon kuntapäätöksenteossa viitataan kirjoitettaessa saastuneesta maaperästä ympäristöongelmana tai riskinä.