Tämän tutkimuksen aiheena on pojan isään kohdistama vakava väkivalta. Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan aiempien empiiristen tutkimustulosten ohella Oidipus-myytin erilaisia tulkintoja psykiatriassa. Tutkimuksen empiirinen osa jakautuu kolmeen osaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja kolmannessa osassa yhdistetään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä.
Ensimmäisessä osassa selvitetään pojan isään kohdistamien henkirikosten esiintyvyyttä Suomessa 1900-luvun aikana oikeusistuinten ja poliisin aineistojen pohjalta. Esiintyvyys pysyi samalla tasolla kyseisenä ajanjaksona.
Tutkimuksen toisessa osassa verrataan isään kohdistuneesta väkivallasta syytettyjä mielentilatutkittuja indeksejä muun vastaavan väkivallanteon tehneisiin saman ikäisiin verrokkeihin. Aineistona on Suomessa vuosina 1973-96 tehdyt mielentilatutkimukset. Verrokeilla oli lapsuudessa käytöshäiriöitä ja aikuisena asosiaalisuutta yleisemmin kuin indekseillä. Indekseillä oli harvemmin parisuhteita ja he asuivat yleisemmin lapsuudenkodissaan kuin verrokit.
Tutkimuksen kolmannessa osassa analysoidaan isään kohdistuneeseen väkivaltaan altistaneita tekijöitä vuosien 1973-96 mielentilatutkimuksista. Altistavien tekijöiden luokittelu kehitettiin aineistolähtöisesti käytössä olleista mielentilatutkimuksista. Viisi keskeistä altistavaa tekijää ovat (esiintyvyys suluissa): riippuvuus vanhemmista (70%), väkivalta-alttius (65%), isän poikaan kohdistama väkivalta ja alistaminen (36%), pojan mielisairaus (31%) ja isän äitiin kohdistama väkivalta ja alistaminen (21%).
Oidipaalisuuden ei havaittu selittävän pojan isään kohdistamaa väkivaltaa. Sen sijaan isän alistava ja väkivaltainen käytös poikaa ja vaimoa kohtaan voi selittää pojan väkivallan ohella myös oidipaalisuutta. Pojan lapsuudessaan isää kohtaan kokema viha ja kilpailu äidistä voi olla seurausta isän etäisest