Suomalainen kommunismi pyrki tekemään Suomessa vallankumouksen. Siitä on puhuttu paljon. Tauno Saarela on silti kirjoittanut aiheesta mittavan kirjan, jonka punaisena lankana on kysymys, miksi ja miten suomalainen kommunismi halusi muuttaa vallitsevan järjestelmän ja mitä se teki edistääkseen muutosta. Suomalaisen kommunismin kumouksellisuutta tarkastellaan ensi kerran Suomen poliittisen järjestelmän puutteita ja epäoikeudenmukaisuutta vasten.

Vallankumous edellytti vallitsevan järjestelmän legitimiteetin heikentämistä. Miten suomalainen kommunismi suhtautui porvarilliseen demokratiaan? Miksi proletariaatin diktatuuria tavoitteleva liike puhui paljon kansalaisoikeuksista? Miksi eduskuntaa sopimattomana elimenä pitävän liikkeen pääfoorumi oli eduskunta? Miksi vallankumousta tavoittelevan liikkeen edustajat laativat eduskunta-aloitteita sosiaalipoliittisten uudistusten toteuttamiseksi? Miksi uskonnon tuomitsevan liikkeen jäsenet puhuivat Jeesuksesta esimerkkinä? Miten ”jatsin” ja aikakauslehdet tuominnut voima hyödynsi populaarikulttuurin muotoja?

Kirjassa ei unohdeta Neuvostoliiton tai kansainvälisen kommunistisen liikkeen osuutta suomalaisen kommunismin toiminnassa. Siinä pohditaan myös, miten erilaiset olot vaikuttivat kahdessa maassa, Suomessa ja Neuvostoliitossa, toimineen liikkeen tapaan määrittää vallankumousta ja edistää sitä. Samalla selviää, miten vallankumouksen puolesta toimivat Kullervo Manner, Otto Ville Kuusinen, Yrjö Sirola mutta myös Väinö Vuorio, Mauritz Rosenberg, Eino Pekkala, Edvard Jokela ja Niilo Välläri sekä lukuisat muut Suomessa eläneet henkilöt.