MTT:n julkaisuja. Sarja A 87. Savimaiden tavallista runsaammalla kalkituksella pyrittiin hyödyntämään niihin kertynyttä fosforia ja korvaamaan kallista ja vesistöjä rehevöittävää fosforilannoitusta kalkilla. Ruokamullan ja fosforilannoitteiden syvämultauksen tavoitteena oli parantaa kasvien fosforin saantia pitkien poutakausien aikana, jolloin ohuen kyntökerroksen ravinteet eivät ole maan kuivumisen takia kasvien saatavilla. Kuivien kasvukausien parempien satojen lisäksi syvämultauksella pyritään pienentämään hyvään kasvuun tarvittavaa maan pinnan fosforipitoisuutta ja vähentämään siten vesistöjen rehevöitymistä. Tehokalkituksen ja syvämultauksen vaikutuksia maahan ja viljelykasveihin tutkittiin monivuotisilla kenttäkokeilla. Sekä kalkitus että fosforilannoitus suurensivat vilja- ja rypsisatoja, mutta kalkilla voitiin korvata fosforia merkittävästi vain Mietoisissa, jossa koepaikka oli melko vähämultaista aitosavea. Tehokalkitus paransi kasvua myös Jokioisten hiuesavella, ja kuten Mietoisissakin, myös fosforilannoituksen ollessa runsas. Tärkeäksi kasvun parantajaksi lievästi happamia savimaita neutraaleiksi kalkittaessa osoittautui kasvien typen saannin paraneminen. Tutkimuksen mukaan vähämultaisten, jäykkien savimaiden pH-tavoite kannattaa nostaa vaateliaita viljalajikkeita viljeltäessä nykyisiä kalkitussuosituksia korkeammaksi eli suunnilleen seitsemään. Keskijäykillä savimailla nykyinen pH-tavoite 6,4 oli lähellä optimia. Syvämultauskokeet osoittivat, että fosforilla rikastetun kerroksen syvyys on kasvien fosforin saannin kannalta tärkeä tekijä. Lannoitetun maan syventämien syväkynnöllä 32 cm:iin eli 1,45-kertaiseksi paransi fosforin saantia ja satoja kuivina kasvukausina, mutta suurensi maan eroosioherkkyyttä ja heikensi hiukan satojakin sateisina kesinä. Hyvään kasvuun riittävä liukoisen fosforin pitoisuus maan pinnassa pieneni suunnilleen puolella matalaan muokattuun peltoon verrattuna, mutta samalla korostui kylvettäessä sijoitetun starttifosforin merkitys. Erikoisauralla tehty ruokamullan ja fosforin syvämultaus, jossa maan pintaan jäi yhtenäinen kerros alkuperäistä pintamaata, suurensi rutikuivan kasvukauden 1999 kaurasatoja merkittävästi ja tuotti täysiä satoja maan viljavuuteen verrattuna niukalla fosforilannoituksella.
