Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja 2015!

Miksi emme voi olla tavallisia, siis ihan vaan normaaleita?

Rohkea ja runollinen esikoisromaani pakenemisesta, oman paikan epätoivoisesta etsinnästä ja sivullisuudesta, jota ei voi paeta.

Ei kaikkien tarvitse kurottaa kuuta taivaalta. Naiselle voi olla parempi tyytyä vähempään, selittää äitini. Kaikkein paras olisi, jos osaisi olla ihan vaan tavallinen. Ja tavalliselle naiselle jokin vaatimaton ammatti, kuten siivooja, sopii hyvin, eritoten jos haluaa välttää yksinäisen naisen kohtalon. Äidilläni on eräs kaveri. Hän on yksinäinen nainen ja erikoinen tyyppi. Hän painaa kaksisataa kiloa ja rakentelee tuhannen palan palapeliä. Minä en haluaisi olla sellainen nainen, mutta en myöskään siivooja. Haluaisin, että olisi vielä jotain muuta, en vain tiedä mitä se voisi olla.