Japanilainen zen-munkki ja runoilija Ryokan (1758-1831) käytti itsestään nimitystä Taigu, Suuri hupsu. Hän oli perin viisas ja lempeä hupsu: seurallinen erakko, lasten leikkitoveri, kyläläisten juomaveikko, ujo naisten ihailija. Suurimman osan elämästään Ryokan eli kerjäläismunkkina synnyinseuduillaan Niigatan lähellä. Hän ei omistanut mitään, vaan kerjäsi kaiken tarvitsemansa: ruoan ja vaatteet, teen ja viinin, piipun ja tupakan, siveltimet, musteen ja paperin. Hän vaelteli vuorilla, kierteli talosta taloon, pelasi palloa lasten kanssa ja go-peliä aikuisten.
Ryokanin runot tulvivat huoletonta joutilaisuuden ylistystä, haltioitunutta rakkautta luontoon, riemua ystävien seurassa. Erakkomajansa yksinäisyydessä hän pohtii perimmäisiä kysymyksiä: oikeaa ja väärää, elämän tarkoitusta, ajan kulua.