Uusia tarinoita ja vanhoja juttuja Tieran elämänvaelluksilta Lapin erämaassa, kultamailla ja Petsamossa sekä sotaretkiltä.

Tiera on varmasti maailman yksi vanhimmista kirjailijoista. Tässä kirjassa hän kertoo eläkkeelle jäämisestään: "Joutilas jotain, laiska ei mitään." Tuo iskulause muljahti päähän jo nuoruudestani, kun aloitin eläkemiehen aikakauden. Se oli vuonna 1977, ja olin vasta 65-vuotias, joten tulevaakin passasi tuumata. Olihan minulla ensi töiksi tehtävänä Lapin Kansan 50-vuotishistoriikki. Oli huhtikuun ensimmäinen, kun aloitin eläkeajan, joten tuumiskelin, että alkoi Aprilli-eläkevuosi.

Lähes kaikki tämän kirjan tekstit Tiera on kirjoittanut kevään ja kesän 2011 aikana. Mukana on joitakin vanhempia kirjoituksia, ja vanhat runot kulkevat mukaan uusiinkin ajatuksiin. Ainoa ongelma kirjoittamiselle oli oman mekaanisen kirjoituskoneen katoaminen; sormet eivät oikein totu toisenlaisten koneiden naputtamiseen. "Pää kyllä jauhaa, mutta sormet eivät tahdo pysyä perässä."

Arvo Ruonaniemi syntyi Raahessa 22.1.1912. Hän valmistui porvari- ja kauppaopistossa merkonomiksi. Hän aloitti työnteon 12-vuotiaana lautapoikana ja maalarinoppilaana ja 1933 toimittajana Raahen Seudussa. Myöhemmin hän oli toimittajana Kalevassa ja Lapin Kansassa, josta hän jäi eläkkeelle 1977. Välirauhan aikana Arvo oli töissä Liinahamarissa. Sodassa hän toimi kenttävartion päällikkönä Kalastajasaarennon Mustatunturissa, Lutolla ja Uhtualla. Inarista tuli hänen perheensä kotipaikka sodan jälkeen. Siellä tulivat tutuiksi laajat erämaat sekä kulta- ja poromiehet.