Tutkimuksessa tarkastellaan suomenkielisten teinityttöjen kahdenkeskisiä keskusteluja. Tavoitteena on selvittää, mikä tehtävä parenteeseilla ja lausumanloppuisella sävelkulun nousulla on kerronnassa. Ne osoittautuvat keinoiksi tuoda esiin ja tarkistaa tulkinnalle välttämättömiä taustatietoja. Tarkasteltujen ilmiöiden kautta päästään myös havainnoimaan sitä, miten keskusteltaessa nojataan sisäistettyyn tietoon kielen ja vuorovaikutuksen rakenteesta.