Kesäkuu 1941 muodostui ratkaisevaksi nuoren virolaispojan Ronald Rüütelin elämässä. Hänen perheensä kyyditettiin silloin neuvostovallan alle jääneestä Virosta Siperiaan - kaikki eri paikkoihin. Vanhemmat surmattiin pian. Ronald itse päätyi maatyöläiseksi ja kalastajaksi Tomskin alueelle, jossa hän eli lähes yhtäjaksoisesti 17 vuotta. Siperian-vuodet keskeytti vuonna 1947 pako kotimaahan ja sitä seurannut vankeusjakso, mutta vankilasta vapauduttuaan Ronald joutui uudelleen Tomskiin, nyt metsuriksi. Lopullisesti hän pääsi palaamaan Viroon - silloiseen Neuvosto-Eestiin - vasta vuonna 1958.

Kirja kertoo yksilötasolla siitä, millaista oli monien vähemmistökansallisuuksien edustajien elämä Stalinin Neuvostoliitossa. Pakkosiirrot kotimaasta vieraisiin oloihin olivat yleisiä ja olot uudella kotiseudulla usein alkeellisia ja vaikeita. Ronald, joka ei uusissa oloissa tiennyt mitään vanhempiensa kohtalosta, oppii selviytymään ahkeran työn ja luonnon tarjoaman virkistyksen avulla.