Väitöskirja käsittelee spekulatiivisen fiktion merkityksellisyyttä. Kuinka tarkastella analyyttisesti sitä, miten spekulatiiviset teokset – fantasia- ja tieteisfiktio – puhuttelevat meitä? Miksi jopa hyvin kaukaisiin, outoihin ja mahdottomiin maailmoihin sijoittuvat teokset on mahdollista kokea merkityksellisiksi? Väitöskirjan päähavainto on, että maailmanrakentaminen (worldbuilding) kuuluu spekulatiivisen fiktion keskeisimpiin retorisiin ja kommunikatiivisiin keinoihin. Tutkimus osoittaa lisäksi, että eri mediumien rajat ylittävänä keinona maailmanrakentamista voidaan pitää yhtenä spekulatiivista fiktiota genrenä määrittävistä piirteistä. Tutkimuksen kohteena on kattava valikoima erilaisia nykyaikaista spekulatiivista fiktiota edustavia teoksia: niin romaaneja, digitaalisia pelejä, elokuvia, televisiosarjoja kuin fanifiktiotarinoitakin. Tutkimuskohteiden tarkoituksena on paitsi nostaa esiin spekulatiivisen fiktion keskeisiä piirteitä, myös ohjata teoreettisia keskusteluja uusille urille. Tärkeimmät teoreettiset keskustelukumppanit työssä ovat retorinen ja transmediaalinen kertomuksentutkimus.