Väkivallan kausi Euroopassa ei päättynyt aselepoon marraskuussa 1918, vaan ensimmäinen maailmansota sytytti uusia konflikteja eri puolille Eurooppaa. Konfliktien syyt olivat moninaiset: haave itsenäisyydestä, bolševismin pelko tai hävityn sodan synnyttämä katkeruus. Yhteistä niille oli virallisen armeijan tukena, korvikkeena tai vastavoimana toimineet vapaaehtoisjoukot ja niiden harjoittama väkivalta. Se väritti niin Suomen sisällissotaa, Irlannin itsenäisyyssota kuin Euroopan imperiumien raunioilla käytyjä kiistoja. Politiikka oli vahvasti mukana väkivallanteoissa, joiden symboliarvo ja vaikutus säilyivät pitkään eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Sodasta rauhaan – Väkivallan vuodet Euroopassa 1918–1923 on ensimmäinen systemaattinen esitys maailmansotaa seuranneesta väkivallan kaudesta. Eurooppalaiset historioitsijat kartoittavat artikkeleissaan väkivallan kansallisia erityispiirteitä ja ylikansallisia yhtäläisyyksiä. Teos auttaa luomaan kokonaiskuvan ensimmäisen maailmansodan merkityksestä, pitkäaikaisvaikutuksista sekä rauhaan palaamisen ongelmista.