Tervaksinen toteemi on pitkään odotettu ensimmäinen Kalle Päätalon tuotantoon liittyvä väitöskirja.

Omaelämäkerrallinen romaanisarja ja massiivinen lukijakunta toimivat harvinaisen täydellisinä vastinpareina Kalle Päätalon (1919 - 2000) Iijoki-sarjan (1971 - 1998) vastaanotossa. Iijoki-sarja syntyi tarpeesta ja tarpeeseen. Päätalo sarjoineen jakoi suomalaisia kahtia: puolustajiin ja vastustajiin. Se aiheutti julkista keskustelua.

Väitöskirja Tervaksinen toteemi keskittyy Iijoki-sarjan vastaanottoon ja vaikutukseen. Tutkimuksen aineistona ovat sarjan ilmestymisajan kritiikit, lehtikirjoitukset ja lukijakirjeet. Keskeisin teoria on lukijan valokeilaan asettava reseptioestetiikka.

Tutkimus tuo kiinnostavalla tavalla esille tavallisten lukijoiden ja kriitikoiden erilaiset arvottamistavat, makumieltymykset ja kontekstisidonnaisuuden. Se kuvaa ristiriidan asteittaista lientymistä kirjallisuusinstituution sisältä päin ja yhteiskunnallisen kontekstin huomioiden. Lukijoiden ja kriitikoiden sarjalle antamat yhteiskunnalliset ja yksilöpsykologiset merkitykset saivat kompensoida sarjan esteettistä merkitystä.

Kirjallisuuskäsitykset muuttuivat ja kritiikin normit väljentyivät jo 1980-luvulle tultaessa. Se auttoi kriitikoiden ja lukijoiden odotustasojen lähentymistä. Median ilmiöksi ja lukijoiden fanittamisen kohteeksi muuttunutta menestyskirjailijaa sarjoineen ei voitu enää sivuuttaa. Tutkimus havainnollistaa myös median kasvavaa vaikutusta kirjailijan julkusuuskuvaan ja vastaanottoon.

Tutkimus syventää tietämystä 1900-luvun kirjallisuuspoliittisista rintamista ja kirjallisuuden yksilökohtaisista ja yhteiskunnallisista funktioista Suomessa. Esimerkiksi suuren muuton kokeneet lukijat hakivat ja saivat sarjasta viihteellisyyden lisäksi myös keinoja sopeutumisongelmiinsa ja elämänhallintaansa. Sarja toimi heille kotouttajana ja vertaistukena.

Tervaksisessa toteemissa kuvattu Iijoki-sarjan värikäs vastaanoton historia on osa suomalaista kirjallisuudenhistoriaa.