Ritva-Liisa Harjumaan 18. teos kertoo nuoresta naisteologista, joka vuodepotilaaksi jouduttuaan päätyy kamppailemaan vaikeitten epäilystensä kanssa koettaessaan ratkaista, pystyykö hän vilpittömällä sydämellä työskentelemään kirkon palveluksessa.

Tekstissä on runsaasti vuoropuhelua, koska luonteet ja mielipiteet kuvastuvat siitä vähemmän osoittelevasti, ja lisäksi lukijakin voi samalla ”osallistua” keskusteluun argumenttien ja vastaväitteiden sinkoillessa puolin ja toisin.

Teos on väittely- ja elämänkatsomusromaani ja käsittelee uskonkysymyksiä varsin monelta eri kannalta, samoin kuin politiikkaa, yhteiskuntaa ja kipeitä ihmissuhdeongelmia. Yllättäviä ja tulenarkojakin teemoja sekoittuu tavallisiin arkipäivän iloihin ja murheisiin. Huumori keventää välillä hyvinkin raskaitten aiheitten pohtimista Mirjamin ajatuskutomossa. Teksti on tyypiltään viihteellistä teologiaa.

Joitakin otteita esille tulevista teemoista:
Uusi uskonto Muumi-peikon ympärille – Mini-Jeesus ja sensuroitu Raamattu – Kidutuspuu Pohjoismaitten lippujen symbolina – Uskontojen kannibalismia ja veriurheilua – Sanallisia pilapiirroksia uskonhörhöistä ja raamattujuopoista – Kuopattu käsky ja silvottu usko – ”Helmaan hellän paimenen taisteluista rientelen” – Markkinataloudessa pitää joskus tehdä kipeitä ratkaisuja, jotta tulevaisuudessakin on töitä – Ihminenkö ja nykyuskonnotko ovat evoluution huippu? – Suurienkin aatteiden viimeinen käyttöpäivä.