Runoilijana kirjallisen taipaleensa 44 vuotta sitten aloittanutta Risto Kormilaista (s. 1955) on luonnehdittu kirjallisuuden moniottelijaksi. Ja sitä hän totisesti monipuolisuudessaan on: runoja, proosaa, esseitä, hartauksia, rukouksia ja tietokirjoja.

Nyt käsillä on jo hänen 48:s teoksensa, esseekokoelma Lukemisen avartava tie, jonka syntyä kirjoittaja taustoittaa: "Esseet ovat kiehtoneet minua niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Joskus essee lähestyy lyhytproosaa; joskus se voi olla hyvinkin tieteellinen, mutta punaisena lankana siinä on, että se on yleistajuinen."

Uutuuskirja sisältää kymmenen lukijaystävällisellä ja elämänläheisellä tavalla pohtivaa esseetä. Aihepiireinä käsitellään muun muassa Raamatun vaikutusta suomen kieleen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin, saunan monipuolista merkitystä suomalaisille, kaupunkien ja maaseudun elämää sekä köyhyyden karuja kasvoja.

Kirjallisen ja kirkollisen työuran pääosin Kainuussa tehnyt Kormilainen kirjoittaa itäisestä identiteetistä ja sen merkityksestä: ”Itäsuomalaisuuteen pitää sujahtaa hissukseen, huomaamatta, numeroa tekemättä, pysähtyä kuuntelemaan murretta lotuuttavia alkuasukkeja, ensituntumalta hieman etäisiltä vaikuttavia, jurnottavia ihmisiä, vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan.”

Kormilaisen kuvaa teoksissa paljon suomalaista luontoa eri vuodenaikoina. Luonnon kierron hän liittää luontevasti ihmisen elämään iloineen ja murheineen. Kormilainen käsittelee teoksissaan paljon toivoa ja sen vaikutusta ihmisen kokemaan elämän tarkoitukseen. Tämä tematiikka tulee esiin myös tässä uudessa teoksessa.

Hänen tuotannossaan näkyy myös lempeä huumori nimenomaan tilanteista ja ihmisten asenteesta elämään. Hän painottaa, että usko ja huumori kulkevat usein käsi kädessä. Tämä näkökulma avautuu esseessä, jossa hän käsittelee uskoa ja huumoria Veikko Huovisen tuotannossa.

Kokoelma päättyy tekijän kuvaukseen omaa hengellisestä matkastaan niin Raamatun, rukouksen kuin monipuolisen kirjallisuuden ruokkimana.