Sosiologi Risto Alapuro vietti lukuvuoden 1990–1991 Neuvostoliiton Tiedeakatemian sosiologian laitoksilla Moskovassa ja Leningradissa. Tarkoituksena oli tutkia Neuvostoliiton sosiaalisia liikkeitä.

Alapuron vuonna 1988 julkaistu kirja State and Revolution in Finland (University of California Press) käsitteli Suomen sisällissotaa vallankumouksena. Muutamaa vuotta myöhemmin hän pääsi todistamaan kumousta myllerryksen kouriin joutuneessa neuvostovaltiossa.

Moskovan päiväkirja 1990–1991 on kertomus yrityksestä tehdä tutkimusta siitä, miten Neuvostoliitto romahti sisältäpäin ja koki yhteiskunnallisen vararikon. Tutkimuskirja ei koskaan valmistunut. Jäljelle jäi päiväkirja, jossa ei ole erityistä juonta. Se on kokoelma sirpaleita, fragmentaarisia tähdenvälejä, mosaiikkia, anekdoottimaisista aineksista koottua tilkkutäkkiä, päivittäisen katuelämän ja TV-ohjelmien hämmästelyä sekä poliittisen kuohunnan ihmettelyä. Välillä sosiologisia kohtaamisia ja ponnisteluja sen hahmottamiseksi, mitä on oikeastaan tapahtumassa.

Nyt, kolme vuosikymmentä myöhemmin, päiväkirja alkaa näyttää todistuskappaleelta tuosta ajasta. Näkökulma on prospektiivinen: tulevaisuus oli avoin – ei ollut tietoa tulevasta.