Talvisodassa Viipurin hiippakunnan 91 seurakunnasta yli puolet menetti alueensa osittain tai kokonaan ja seurakuntiin kuuluneet 390 000 henkeä evakuoitiin eri puolille Suomea. Evakkoon lähteneet seurakunnat muodostivat Viipurin–Mikkelin hiippakunnan piispan johdolla kanta- Suomeen itsenäisten siirtoseurakuntien verkoston, joka vahvisti karjalaisten yhteydentunnetta ja edisti heidän sopeutumistaan uusiin oloihin.

Kirjassa selvitetään, miten kirkko suoriutui evakkoon lähteneiden seurakuntiensa hoitamisesta ja miten Viipurin– Mikkelin hiippakunta huolehti siirtoseurakunnista, niiden hallinnosta, taloudesta ja sielunhoidosta talvisodan evakossa, sen jälkeen sodan tuhoamissa Karjalan seurakunnissa jatkosodan aikana ja vihdoin sodan jälkeisessä lopullisessa evakossa.

Vuoden karjalainen kirja 2014