Tämä tutkimus on osa Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeeseen (TK2-hanke) kohdistunutta arviointitutkimusta, jonka tehtävä oli arvioida kuntoutusmallin toteutumista ja toimivuutta sekä sen vaikutuksia ja hyötyjä kuntoutujan, työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen palvelutuottajan näkökulmista. Tapaustutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa kuntoutujan kuntoutus- ja kuntoutumisprosessista, sen sisällöstä ja etenemisestä sekä kuntoutumista edistävistä ja haittaavista mekanismeista. Monimenetelmällinen tapaustutkimus koski 11:tä kuntoutujaa. Siinä sovellettiin fenomenologista ajattelutapaa, realistisen arvioinnin käsitteitä ja vertailevan analyysin metodia. Tutkimuksessa oli moninäkökulmainen haastatteluaineisto sekä asiakirja- ja kyselyaineistot. Aineistojen analyysissä koottiin ensin kaikista aineistoista tutkimuskysymyksittäin tapauskuvaukset, ja toisessa vaiheessa tapauksia vertailtiin kuntoutujan työuraan liittyvien vaikutusten näkökulmasta. Toimijoiden yhteistoiminta edisti kuntoutumista. Kuntoutujan oman toimijuuden lisäksi keskeistä oli esimiehen tai työpaikan osallistuminen. Vaikutukset, jotka kytkeytyivät työhön ja työuraan, edellyttivät työpaikan ja esimiehen aktiivista osallistumista kuntoutusprosessiin. Kuntoutuksen tulokset rajoittuivat kuntoutujan omaan terveyteen ja hyvinvointiin, jos kuntoutumista edistävä mekanismi työpaikalla ja esimiestyössä ei toiminut. Työterveyshuollon aktiivinen kumppanuus edisti erityisesti osatyökykyisten kuntoutumista. TK2-malli vaikutti merkittävästi yksilön hyvinvointiin ja tuki työssä jatkamista, kun kuntoutujan toimijuutta tuettiin ja hän sai riittävästi tietoa tavoitteiden asettamista ja päätöksentekoa varten.