Suomen itä valokuvissa on hauska ja haikea tarina ihmisistä, luonnosta ja rajoista. Se kertoo idän sankareista – kehrääjäneidoista, tukkijätkistä, metsästäjistä ja evakkoäideistä, mutta myös teollistumisesta, nykyaikaisen elämäntavan rakentumisesta ja arvojen muuttumisesta.

Laaja kokonaisuus kartoittaa myyttisen Karjalan, Savon ja Kainuun kuvastoa 1860-luvulta 2010-luvulle. Yli 150 vuoden ajan valokuvat ovat reagoineet erilaisiin aatteisiin, intresseihin ja tyylisuuntiin, jotka Suomen idässä risteävät ja jotka tekevät siitä niin rikkaan ja monimuotoisen. Tutkija Riitta Raatikaisen kokoama teos osoittaa, että historian kestävimmät valokuvat eivät kerro enemmistöjen tavallisuudesta vaan poimivat esiin marginaaleja, joihin itään liittyvät aatteet tihentyvät.

Valokuva näyttää idän sinertävien vaarojen, suurten metsien ja vuolaiden vesien maana, jonka maisema ja ihmisten olemus muuttuvat vähitellen etelästä pohjoiseen kuljettaessa. Itä on yhteyksien, kanssakäymisen ja vaikutteiden siirtymisen tila. Se kätkee rikkauksia, mutta myös köyhyyttä, ja äärimmäinen herkkyys yhdistyy siellä äärimmäisiin koettelemuksiin. Teos esittelee idän tärkeimmät valokuvaajat I. K. Inhasta Arno Rafael Minkkiseen ja 2020-luvun dokumentaristeihin. Lisäksi mukana on paljon entuudestaan tuntemattomia, arvokkaita kuvalöytöjä.

Valokuvien itä on lukemattomista palasista muodostuva maagisen realistinen kudos. Sen jokainen yksittäinen kuva kertoo pienen kappaleen idän tarinaa. Joskus tarina on haikea, joskus hauska ja usein hämmästyttävä. Valokuvat kuljettavat meitä läpi merkitysten, joita itään on yhteisessä tietoisuudessa liitetty. Ne eivät ole koko Suomen kuva, mutta ilman itää Suomi olisi jotain aivan muuta kuin millaisena se nyt tunnemme.

Teksti suomeksi, esipuheen johdanto ja kuvatekstit myös englanniksi ja venäjäksi.