Suomalainen sosiaalityön käytäntö ja tutkimus näyttäytyvät kansainvälisessä vertailussa
sukupuolineutraaleina. Näennäisestä sukupuolettomuudesta huolimatta yli 90 prosenttia
sosiaalityöntekijöistä on naisia. Tässä kirjassa kysytään, miten ammatin ja
ammattikunnan "naisisuus" ilmenee ja vaikuttaa sosiaalityössä. Kohtaavatko nais- ja
miestyöntekijät asiakkaitaan eri tavoin? Mikä on miehen tila ja paikka sosiaalityössä?
Sosiaaliset ongelmat ja niihin puuttumisen tavat ovat monilla tavoin sukupuolistuneita.
Asiakkaat kohdataan miehinä ja naisina, tyttöinä ja poikina joko tietoisesti tai,
kuten tavallisempaa, näennäisen sukupuolineutraalisti. Sosiaalityön tutkimuksen kolmas
vuosikirja tarkastelee sosiaalityön sukupuolistavia käytäntöjä monenlaisissa
sosiaalityön ja asiakkaiden arkielämän tilanteissa.