Suomalainen sosiaalityön käytäntö ja tutkimus näyttäytyvät kansainvälisessä vertailussa sukupuolineutraaleina. Näennäisestä sukupuolettomuudesta huolimatta yli 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on naisia. Tässä kirjassa kysytään, miten ammatin ja ammattikunnan "naisisuus" ilmenee ja vaikuttaa sosiaalityössä. Kohtaavatko nais- ja miestyöntekijät asiakkaitaan eri tavoin? Mikä on miehen tila ja paikka sosiaalityössä?

Sosiaaliset ongelmat ja niihin puuttumisen tavat ovat monilla tavoin sukupuolistuneita. Asiakkaat kohdataan miehinä ja naisina, tyttöinä ja poikina joko tietoisesti tai, kuten tavallisempaa, näennäisen sukupuolineutraalisti. Sosiaalityön tutkimuksen kolmas vuosikirja tarkastelee sosiaalityön sukupuolistavia käytäntöjä monenlaisissa sosiaalityön ja asiakkaiden arkielämän tilanteissa.