Väkivaltaisessa parisuhteessa elävältä kysytään usein, miksi hän ei lähde. Miksi hän ei jätä kumppania, joka murentaa itsetunnon ja jota joutuu pelkäämään henkensä edestä? Väkivaltaisen suhteen kahleet ovat usein käsirautojakin vahvemmat, koska ne ovat uhrin mielessä.

Miksi se ei vain lähde kuvaa väkivaltaisen parisuhteen todellisuutta usean naisen kokemusten kautta. Mikään suhde ei ala väkivaltaisesti. Jos kumppani ensimmäisillä treffeillä vetäisi tukasta pitkin lattiaa, olisi helppo lähteä taakseen katsomatta. Treffeillä kuitenkin tarjoillaan kohteliaisuuksia, huomaavaisuutta, romantiikkaa – unelmien prinssi on löytynyt. Tämä ajatus lämmittää myöhemmin, kun satujen rakkaustarina on muuttunut mustimmaksi helvetiksi. Kahleet syntyvätkin alun onnesta, ja häpeä lujittaa niitä entisestään.

Rehellinen ja valaiseva teos tuo näkyväksi myös henkisen väkivallan: fyysinen pahoinpitely ei voisi jatkua, jos uhria ei olisi ensin lannistettu ja mitätöity niin, että hän uskoo ansaitsevansa kaiken pahan. Kirjassa naiset kertovat myös, mikä auttoi heitä selviämään parisuhdehelvetistä, miten tunnistaa varoitusmerkit ja miten läheiset voisivat tukea uhria.