Voisiko omaa kehoa kuvata kirjoittamalla, ilman pyrintöjä tai latauksia? Niin että vain kertoo, mitä näkee? Ehkä samalla tulisi kirjoittaneeksi jotain olennaista, vahingossa.

Riina Katajavuori piirtää kirjoituksessaan naisen, äidin, joka ehtii pitkästä aikaa katsoa itseään. Mutta ei yksistään omasta itsestä voi kirjoittaa. Olisiko se edes kiinnostavaa? Maailma, mennyt, muut ihmiset, läheiset, vilahtavat vääjäämättä mukaan. Kokoelmassa vaihtelevat yksityiskohtiin kiinnittyvät omakuvat ja laajempaa maisemaa tavoittavat runot. Arkinen konkretia ja kokemuksen äärettömyys kohtaavat.

Riina Katajavuori (s. 1968) on helsinkiläinen runoilija ja kirjailija. Hänen runojaan on käännetty noin kolmellekymmenelle kielelle. Katajavuoren viimeisimmät aikuisille kirjoitetut teokset ovat romaanit Kypros (2021) ja Wenla Männistö (2014) sekä runokokoelma Maailma tuulenkaatama (2018).