"Raha sai tuntemaan kiitollisuutta ja hyväosaisuutta ja turpeaa ja hilpeää hyväntahtoisuutta."

Elli on yksinhuoltaja. Viola on maailmanlasten pelastaja. Aavan gradu on jäänyt levykkeelle, jota ei mikään tietokone enää avaa. Yhdelläkään näistä 40+-naisista ei ole päivätyötä, mutta silti he ovat mielestään hyväosaisia: he ovat fiksuja, heillä on katto päänsä päällä, he voivat auttaa muita.

Ystävykset eivät suostu siihen, että vain rikkaat saavat tehdä hyvää. Niinpä he säästävät vähästään auttaakseen afrikkalaissyntyistä tanssinopettajaansa. Hyvää tekemällä saattaa kuitenkin tehdä pahaa, eikä vilpittöminkään aie ole aina hyvä. Joskus on sitä paitsi syytä laittaa omat asiat kuntoon ennen kuin voi auttaa toista.

Djembe-rummun jytke lyö tanssitunnilla naisia palleaan. Kolmikko seuraa opettajansa askelia. Kantaessaan huolta muista he eivät huomaa omaa hätäänsä. Onko se pako vai pelastus?

Dramaturgi-kirjailija RiikkaTakalan (1970) yhteiskunnallisesti herättelevä, suorapuheinenja humoristinen romaani näyttää tämän päivän Suomen, jossa elää sinnikäs usko, että kyllä hyvälle ja ahkeralle löytyy aina töitä. Ei löydy.