Riikka Palanderin (s.1986) kolmannen teoksen maisema sijoittuu Afrikkaan, missä polut vievät nimeämättömiin paikkoihin ja kaikkialle. Matkaaja kulkee vuoroin vesiputouksen viertä, vuoroin villieläinten mutkittelevia vuoristopolkuja. Runoissa myyttinen ulottuvuus todentuu sisäisen ja ulkoisen välisessä liikkeessä ja rituaalit ovat portteja kohti uutta, tuntematonta.

Lintu juo kukan punaisesta suusta.
Missä on sateen ääri?

Ihoni tatuoidaan pähkinänkukan polttavalla liemellä
palaa esi-isien pihka, tambiko:

lasten ja varpusten on uhrilahja
heitän riisiä tielle.

"Runoissa on tavoitettu jotakin kiinnostavan inhimillistä. Uudiskielistä ja kevyttä, silti syvää. Helppoa, mutta moniulotteista. Jopa kuulasta." - Tiiliskivi-palkintoraati 2012 teoksesta Sininen punainen.