Oululaisen Riika Ruottisen kokoelman runot käsittelevät muutosta, materiaalisen ja henkisen ulottuvuuden ristiriitoja, paradokseja, luopumista ja löytämistä. Runojen kuvasto kiinnittyy valon ja pimeän vaihteluun, vuodenkiertoon ja suorittavan elämän arkisiin tilanteisiin, jotka saavat varjot paljastavan sivuvalon.

Runot ovat pääosin proosarunoja, mukana on myös jokunen mitallinen runo. Dynamiikaltaan kokonaisuus tekee tietynlaisen kaaren vaihtuvien vuodenaikojen kuvissa sekä eksymisen ja löytämisen teemassa. Osa runoista on aiemmin ilmestynyt samannimisessä blogissa ja saanut seuraajia Facebook-sivun kautta. Ruottisen runot tuntuvat puhuttelevan ihmisiä elämän murroskohdissa ja ristipaineissa, ja myös tässä maailmanajassa on varmasti jotain, mikä vie näiden asioiden äärelle, katsomaan elämänmuotoamme ja arvojamme uudesta näkökulmasta.