Nuoren naisen koskettava päiväkirja keskitysleiriltä.

Hollantilainen pakeni kauhuja kirjoittamalla natseilta salaa.

Renata Laqueur vietiin marraskuussa 1944 yhdessä aviomiehensä Paul Goldschmidtin kanssa surullisenkuuluisalle Bergen-Belsenin keskitysleirille, jossa Renata alkoi salaa pitää päiväkirjaa.

Huhtikuussa 1945 Renata ja hänen miehensä saivat kestää viimeisen koettelemuksen: Saksan joukkojen vetäytyessä he joutuivat 2 500 muun sairaan vangin kanssa junamatkalle kohti tuhoamisleiriä.

Päivä toisensa jälkeen juna kulki läpi romahtavan Saksan, samalla kun sadat vangit kuolivat.

Nuoren naisen päiväkirja on terävä, autenttinen ja koskettava kuvaus julmassa maailmassa selviytymisestä. Tällä polarisaation aika­kaudella tämän kirjan lukeminen on tärkeämpää kuin ­koskaan.

Teoksessa on hollantilaisen kirjailijan Saskia Gold­schmidtin, Renatan ensimmäisen aviomiehen Paul Goldschmidtin tyttären, johdanto ja jälkisanat.

Renata Laqueur (1919-2011) syntyi Hollannissa juutalaiseen mutta protestantiksi kääntyneeseen perheeseen. Maalis­kuussa 1943 hänet vangittiin ensimmäisen kerran, ja lopun sota-aikaa hän vietti keskitysleireillä ja ­vankijunassa. Sodan jälkeen Renata erosi keskitysleirillä hänen kanssaan olleesta ensimmäisestä aviomiehestään ja meni naimisiin unkarilaisen psykiatrin ja puheterapeutin Deso Weissin kanssa, muutti Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, väitteli siellä tohtoriksi kirjallisuudesta ja julkaisi myös muiden keskitysleireillä olleiden päiväkirjoja ja muistelmia.