Vuonna 1918 Lohtajalla syntynyt ylioppilas Paavo Kahla suoritti Ilmavoimien Reserviupseerikoulun tähystäjälinjan vuosina 1938–1939 ja joutui melkein suoraan ylimääräisiin harjoituksiin ja talvisotaan. Ensimmäinen sotalento oli jotain muuta kuin mitä Kauhavalla oli opetettu ja järkytys nuorelle vänrikille. Tästä huolimatta hän suoritti menestyksekkäästi 50 sotalentoa.

Välirauhan aikana hän aloitti opinnot valmistuakseen metsänhoitajaksi ja kutsu kertausharjoituksiin tavoitti hänet Hyytiälästä 18.6.1941. Vastuuntuntoisena ja tarkkana tähystäjänä ja esimiehenä hänestä muodostui eräänlainen suomalaisen sotilaan perikuva: ammattitaitoinen, vaatimaton, tunnollinen ja huumorintajuinen. Hänelle myönnettiin ansioistaan Mannerheim-risti jo 26.4.1942.

Pian Mannerheim-ristin myöntämisen jälkeen Paavo Kahla sai myös onnekkaan lentäjän maineen. Rutiininomaisella tiedustelulennolla 12.8.1942 koneeseen osui yksi luoti, joka surmasi nuoren ohjaajan. Punnittuaan vaihtoehtoja Kahla kiipesi Fokker C.X -syöksypommittajan kuomun yli kuolleen lentäjän syliin ja ohjasi koneen kotikentälle.

Paavo Kahla suoritti talvi- ja jatkosodassa yli 300 tiedustelulentoa ja joutui vielä Lapin sotaan kalustona sama Fokker C.X, jolla oli menty viisi vuotta aiemmin talvisotaan. Hän valmistautui jo kotiuttamiseen, mutta velvollisuudentuntoisena hän lähti vielä yhdelle tiedustelulennolle 23.10.1944. Siltä lennolta hän ja hänen ohjaajansa eivät tulleet takaisin. Heidät löydettiin vasta syksyllä 1945 Kittilän Hanhimänniköstä Aakenustunturin ja Levin puolestavälistä. Kahla siunattiin Kokkolan Marian hautausmaan sankarihautaan 24.11.1945.

Hävittäjälentäjistä ja ohjaajista on kirjoitettu paljon sankaritarinoita, tähystäjistä vähemmän. Tämä kirja osaltaan paikkaa tuota puutetta: se kertoo tiedustelulentokoneen tähystäjän, Mannerheim-ristin ritari kapteeni Paavo Kahlan (1918–1944) tarinan.

Kirjan kirjoittaja Reino Myllymäki on kokkolalaissyntyinen ilmailuhistorian harrastaja.