Reiska luuli elämän suunnittelun olevan helppoa kuin heinänteko. Hän luuli, ettei siihen tarvita mitään lupia. Reiskan sisällä asuva Vanhus oli toista mieltä. Vanhus tai vaisto tai yliminä tai alitajunta tai Jumala ujutti saarnoja Reiskan pohdintoihin. Reiska poisti saarnat. Vanhus ujutti uusia. Riita kesti kymmenen vuotta. Sitten sovittiin vastuunjaosta. Reiska tykkää isoista kuvista. Niinpä hän osallistuu maailmankaikkeuden peliin armeijassa saamillaan tykistön opeilla. Peli päätyy galaksien asemasotaan. Reiska ei osaa tehdä seuraavaa siirtoa. Niinpä hän lopettaa tuon kokoluokan asioiden pohdinnat. Reiska pohtii sen sijaan ikuista elämää ja laatii tiekartan syntymästä Taivaan portille. Portin saa auki valmentautumalla tai bluffaamalla. Myös ikuinen elämä tuntui isolta asialta Reiskan käsityskyvylle, mutta liian iso se ei ollut. Hän valitsi vain pienen pätkän ikuisuutta kerrallaan ja katsoi mihin se riittää. Reiska tekee mieluummin itse omat virheensä kuin antaa muiden päättää elämästään. Hän on allerginen neuvojen tyrkyttäjille ja ottaa mieluummin virheet vastuulleen ja muuttaa halutessaan mieltään ja on tottunut muutoksiin elämässään. Reiskan isovanhemmat muuttivat 1900- luvun alussa USA:n Ironwoodiin etsimään parempaa elämää. Kuitenkin he palasivat kymmenen vuoden reissun jälkeen Karjalaan. Kaikki oli mallillaan, mutta vuonna 1939 alkoi sota Neuvostoliittoa vastaan. Kolme veljestä tykitti Suomen joukoissa. Tulos oli tappio ja kaksi haavoittunutta setää. Tappion seurauksena Karjala menetettiin ja liki 400 000 Karjalan asukasta pakeni kodeistaan talvella 1939 – 1940. Porukka palasi kotiinsa välirauhan aikana. Lopullisesti Karjala tyhjennettiin syyskuussa 1944. Pakoja kutsuttiin evakoiksi. Suku on joutunut väistämään maailman myllerryksiä. Reiska vaihtoi työ- ja asuinpaikkaa kymmeniä kertoja. Reiska näkyy toimineen, kuten Vanhus käskee. Näin se Vanhus paasaa: Älä muuta maailmaa. Muuta tai muutu itse. Itsepä tiedät! Lopuksi lukijalle on tarjolla pilleri poikineen, ellei muu auta.