Tutkielma Adornosta ja Shoahista
Kun historiallisen tapahtuman todistajat katoavat, jää vain kuvan ja kirjoituksen kyky muistuttaa. Mikä on taiteen ja filosofian merkitys menneisyyden välittäjänä? Missä ovat kärsimyksen kuvauksen rajat? Miten menneisyys on läsnä nykyisyydessä? Taiteen muistissa Ilona Reiners tarkastelee, kuinka nämä kysymykset nousevat esiin saksalaisen filosofin Theodor W. Adornon ajattelussa. Tutkimus etenee Adornon 1930- ja 1940-luvulla kirjoittamista ajan kriittisistä kuvauksista hänen toisen maailmansodan jälkeiseen tuotantoonsa, jonka läpäisee kysymys filosofian ja taiteen mahdollisuudesta Auschwitzin jälkeen. Reiners pohtii Adornon filosofista historian surutyötä ja arvioi kriittisen teorian merkitystä historian tarkastelussa. Kysymykset historian esittämisen ongelmista ja rajoista konkretisoituvat Taiteen muistissa Claude Lanzmannin Shoah-elokuvan analyysissa. Paul Celanin lyriikan ja Adornon filosofisen esseistiikan tapaan Shoah puhuu kärsimyksestä hiljaa – ”kivien kielellä”