Kesällä 1904 Gustaf Karlovitš teki päätöksen hakeutua rintamalle. Samalla ammuttiin lähtölaukaus Mannerheim-myytin synnylle. Gustafin veljet vastustivat ajatusta ja toivoivat hänen palaavan Suomeen, mutta Pietarin ratsastuskoulun mallieskadroonan päällikkö ei ollut valmis luopumaan sotiasurastaan. Japanin hyökkäys Venäjän Keltaisen meren tukikohtaan ja siitä seurannut sota, tarjosi 37-vuotiaalle everstiluutnantille mahdollisuuden hakea uutta suuntaa myös umpikujaan ajautuneeseen yksityiselämään.

Venäläisupseerit pyrkivät sankoin joukoin Mantsuriaan edistääkseen uraansa, sillä tiedossa on helppo voitto. Aluksi Mannerheim keskittyy vaalimaan kuria ja hoitamaan omat tehtävänsä, samalla hän tekee tarkkoja havaintoja. Paroni saa ennen pitkää tulikasteensa, mutta kaikkien yllätykseksi sotaonni Mantšuriassa suosii jatkuvasti japanilaisia. Vetäytymistaistelun kuluttaessa joukkoja Venäjän armeijan tehottomuus alkaa paljastua.

Muuttaessaan Mannerheimin tekstiä vuoropuheluksi ja kuviksi, sarjakuvantekijä Reima Mäkinen on perehtynyt aiheeseensa yli kymmenen vuoden ajan. Teos syntyi päiväkirjan aukkoja paikkaavien rintamakirjeiden, kirjoista ja sanomalehdistä löytyneiden aikalaiskuvausten, hämärien karttojen sekä muutaman tuhannen valokuvan avittamana.

Teos on tarkistettu ja uudelleen muokattu versio Mantšuria - Mannerheimin tulikaste -sarjakuvaromaanista (2019/loppuunmyyty).