Reijo Vuorisen toimittama kirja ei ole sotakuvaus, vaan tarina rakkaudesta, ikävästä, puutteellisista oloista ja lujasta uskosta tulevaisuuteen ja samalla Suomen karjalaisten tarina, missä vuosisatoja samoilla paikkakunnilla eläneet karjalaiset suvut ja perheet hajosivat lopulta ympäri Suomea.

Kirja on Karjalan Impilahdelta kotoisin olevien nuorten Martin ja Mirjan talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikaisista kirjeistä koostuva teos. Nykypäiviin säilyneitä kirjeitä oli 1088 kpl ja postikortteja yli 100 kpl. Kirjaan valikoitui 327 kirjettä. Ensimmäinen kirje on kirjoitettu 5.12.1937 eli noin kaksi vuotta ennen talvisodan syttymistä ja viimeinen 6.11.1945, noin vuosi jatkosodan päättymisen ja puoli vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Sota erotti juuri kihloihin menneet nuoret, eikä sotien päättyminenkään tuonut helpotusta elämään.



Kirja on laajin Suomen sota-ajan kirjeistä tehty kokonaisuus niin ajallisesti kuin säilyneiden kirjeiden määrän suhteen. Kirja on sotien aikaisen karun arkielämän realistinen ja vaikuttava kuvaus.