Tutkimuksen tehtävänä on arvioida inkeriläiseen siirtoväkeen kohdistunutta koulutuspolitiikkaa, jolla pyrittiin kotouttamaan inkeriläisiä opettajia suomalaiseen koulujärjestelmään jatkosodan aikana. Hankkeen toteutti pääosin väestönsiirtohallinto, mutta myös kouluhallinnolla oli oma roolinsa. Lähtökohta oli, että koulutuspolitiikka, samoin kuin sisäpolitiikka yleisestikin, palveli ensisijaisesti maan ulkopolitiikan tavoitteita. Kansakoululaitos valjastettiin sodan päämäärien mukaisesti lujittamaan kansakunnan puolustustahtoa. Tässä opettajakoulutuksella oli olennainen rooli.

Suomalaiskansallinen heimoaate oli yhteiskunnan läpitunkeva eetos, jolla oli vahva vaikutus koulutuspolitiikkaan Suomessa, mutta se heijastui myös saksalaisten miehittämän Inkerin koulusuunnitelmiin. Aate hiipui vuoden 1943 aikana, mikä johtui Saksan heikentyneestä sotamenestyksestä ja Suomen rauhantunnusteluista Moskovan kanssa.