Entisajan nuottamiehet köröttelivät hevosen reessä tuulessa, tuiskussa ja pakkasessa tuntikausia apajille. He jyystivät tuuralla laskin- ja nostinavannot, hakkasivat ja kairasivat satojen metrien matkalle uittoavannon toisensa jälkeen, uittivat puu- tai metallihangoilla pitkät puiset salot ja kiersivät käsin nuotan köysillä laskimelta nostimelle.

Iltahämärissä he toivat rannas­sa­ odotelleelle kalanvälittäjälle­ päivän saaliin, satakunta kiloa muikkua, joskus ei sitäkään - tai kalaonnen myötä ajoivat kotipihaan hevoskuorman tuoretta kalaa.

Viisitoista tarinaa kertovat, millaista kalastajan ja hänen perheensä elämä Puruveden rannoilla on ollut ja miten ajat ovat muuttuneet.

Kertomuksissa eletään sotia edeltäneestä ajasta kuluvan vuosituhannen puolelle. Mutta muistitieto tavoittaa nekin kalastajat, jotka sata vuotta sitten aloittivat Puruvedellä ammattimaisen muikun talvinuottauksen.