Epämääräinen tunne alkoi muotoutua ärtyneisyydeksi.
Olivialla ei ollut mitään oikeutta tunkeutua mun uniin. Seisoa siinä, kesässä. Olla rauhallinen ja hymyilevä. Ja kun mä halusin tietää, miten se oli siinä, se sanoi vain, että pitää lampaista.
Se ei ollut näyttänyt vihaiselta.
Muistikuvat ahdistivat. Olotilasta uhkasi tulla sietämätön. Nousin sängystä ja avasin ikkunan. Tuntui, että piti saada happea.
Nojasin ikkunalautaan, hengitin aamutuulta. Painoin silmät kiinni ja keskityin siihen, miten ilma kulki keuhkoihin ja niistä ulos.
Me oltiin oltu kavereita. Joskus. Mulla ei ollut ollut moneen vuoteen hajua, mitä Olivialle kuului.
Unessa se ei ainakaan ollut surullinen.
Olisiko sen sitten pitänyt olla?

Rannan tilan kesätyöläiset: Reeta, entinen koulukiusaaja, ja Otto, uskovainen nuorimies Jyväskylästä. Tilan isäntä: Eki Ranta, Reetan setä. Miksi heidän piti tutustua toisiinsa? Voiko rakkaus tosiaan olla niin kärsivällinen ja lempeä; voiko häijyä ihmistä joku rakastaa?

Heijastuksia on itsenäinen jatko-osa nuortenkirjalle Yksi näistä. Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut neljä vuotta, ja näkökulma on suunnattu nyt Reetaan, Olivian kiusaajaan.

Kirja on ajankohtaista luettavaa nuorille ja kaiken ikäisille aikuisille.