Femina- ja Goncourt-palkittu kirjailija käsittelee tässä teoksessa suhdetta isäänsä, jota on aina hävennyt, tietämättä mitään tämän kokemuksista Saksan vallan alla 1940-luvulla. Vasta nähdessään dokumentin vuonna 2018, jossa näkyy kuinka hänen isäänsä viedään raudoissa pois kirjailijan tutusta lapsuudenkodista vuonna 1943, ymmärtää hän, ettei hänellä koskaan ollut koko kuvaa isänsä elämästä.

19 septembre 2018, j'aperçois dans un documentaire sur la police de Vichy mon père sortant menotté entre deux gestapistes de l'immeuble marseillais où j'ai passé toute mon enfance. Ils semblent joyeux alors que le visage de mon père exprime la terreur. D'après le commentaire, ces images ont été tournées en 1943. Non seulement mon père n'a de sa vie parlé de cet incident mais je n'ai jamais entendu dire par personne qu'il avait eu affaire à l'occupant.
Moi, le conteur, le raconteur, l'inventeur de destinées, il me semble soudain avoir été conçu par un personnage de roman. R. J.