Reetta Pekkasen esikoisteos Pieniä kovia nuppuja tarjoaa raikkaita, luonnonfilosofisina polveilevia runopolkuja. Maailmanlopun häämöttäessä ihminen etsii jotakin ja löytää oman vierautensa. Pekkasen runoissa olemisen mieli punoutuu tyhjyydestä, satunnaisten hetkien määrittämänä. Alituiseen epävarmuuteen kytkeytyy valoa ja kauneutta. Lopullisen ääreltä löytyy yllättäen uutta toivoa ja odottamattomia suunnanvaihdoksia.