Reetta Pekkasen toinen runokokoelma Kärhi on teos kiinnittymisestä ja irtaantumisesta. Erillisyys ja yhteys saavat erilaisia ilmentymiä, joiden kokoluokka vaihtelee mikroskooppisesta tähtitieteelliseen.

Köynnöstyvä, kiteytyvä ja kiertoradoillaan kulkeva epäinhimillinen luonto tarjoaa kaikupinnan sille, mitä meissä tapahtuu. Kärhi on runoutta ihmisen kurottautumisesta syvälle itseen ja itsestä ulos.

Pekkasen esikoisteos Pieniä kovia nuppuja (2014) palkittiin Katri Vala -palkinnolla, Tiiliskivi-palkinnolla ja Silja Hiidenheimon muistostipendillä, ja se oli ehdolla myös Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi.