Polvijärven evakkoperheessä kasvoi pikkuvanha, syntyjään utelias maalaistyttö. Elettiin pyhämekkojen, heinäpeltojen, kunnan monojen ja hyvien työimmeisten aikaa. Tytön pitkä tie kulki Helsinkiin ja eri puolille maailmaa, piireihin, joita maalaiskylässä ihmeteltiin, kadehdittiin ja naureskeltiinkin. Sillä aikaa Suomi muuttui: avautui ja sulkeutui, vaurastui ja köyhtyi, liikkui ja seisahtui. Sen arvoja kyseenalaistettiin, niin kuin tytönkin.

Matka on ollut antoisa ja opettavainen, hauskakin, mutta oliko yläkerrassa lopulta niin fiiniä ja sivistynyttä kuin kuvitelmissa? Toivatko sohvakalusto, älylliset keskustelut, hyvät hampaat ja VIP-tilaisuudet onnen ja hyvän olon? Kannattiko polvijärveläistytön matka?