Väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää keskushermoston ulkopuolisten hidasvirtauksisten verisuoniepämuodostumien suonensisäisen hoidon radiologiset ja kliiniset tulokset, löydösten ennustearvo hoidon onnistumisen kannalta ja hoidon kustannukset. Tutkimusaineisto koostui TAYS:ssa vuosina 1991-2001 hoidetuista potilaista, joilla oli keskushermoston ulkopuolinen laskimo- tai imusuoniepämuodostuma. Suurin osa epämuodostumista hoidettiin suorapunktioskleroterapialla (ruiskuttamalla lääkeaine suoraan kohteeseen). Osassa epämuodostumia käytettiin mikrokatetritekniikkaa hoidettavan kohteen lähestymisessä (reisivaltimon kautta viedään ohut katetri suonensisäisesti hoidettavalle alueelle). Potilaat kävivät kontrollikäynnillä ja lisäksi kartoitettiin potilaiden elämänlaatu suonensisäisen hoidon jälkeen. Elämänlaadun mittarina käytettiin 20 kysymystä sisältävää kyselykaavaketta, joka kartoitti potilaan mielipidettä psykologisen, fyysisen, sosiaalisen selviytymisen sekä mahdollisen kivun osalta. Kasvojen ja kaulan alueen laskimoepämuodostuma potilaille tehtiin hoidetun alueen magneettikuvaus. Kaikkien potilaiden radiologiset tutkimukset ennen ja jälkeen suonensisäisen hoidon käytiin läpi ja analysoitiin. Hidasvirtauksisten verisuoniepämuodostumien suonensisäisen hoidon todettiin olevan hyvin siedettyä ja siihen liittyi vain vähän komplikaatioita. Suurin osa (72%) potilaista hyötyi mielestään suonensisäisestä hoidosta. Hyvän hoitotuloksen saavuttamisen kannalta on oleellista yhteistyö radiologien ja kliinikoiden välillä sekä potilaan pysyminen kliinisissä kontrolleissa suonensisäisen hoidon jälkeen. Magneettikuvauksen todettiin olevan tarkoituksenmukainen radiologinen kuvantaminen ennen suonensisäistä hoitoa. Elämänlaatua koskevan kyselykaavakkeen todettiin olevan hyvä mittari arvioitaessa potilaan suonensisäisen hoidon jälkeistä terveydentilaa. Tutkimuksessa todettiin niiden potilaiden selviytyvän paremmin, joilla suonensisäinen hoito oli aloitettu ennen murrosikää. Samoin elämänlaatu oli parempi sellaisilla potilailla, jotka olivat hoidon jälkeen pysyneet verisuoniepämuodostumiin erikoistuneen lääkärin seurannassa. Kustannusanalyysi paljasti materiaalikustannusten muodostavan huomattavasti suuremman osan kustannuksista mikrokatetritekniikalla tehdyissä suonensisäisissä hoidoissa kuin suorapunktioissa. Mikrokatetritekniikalla tehdyn hoidon keskimääräiseksi hinnaksi saatiin 1820 € ja skleroterapiahinta oli 231 €. Hidasvirtauksisten verisuoniepämuodostumien ensisijainen hoitolinja on suonensisäinen hoito, myös TAYS:ssa. Näinollen ei ole käytössä potilasaineistoa, jotta voitaisiin verrata todellisia kustannuksia kirurgian ja suonensisäisen hoidon välillä. Todennäköisesti kirurgia olisi kalliimpi vaihtoehto, johtuen pidemmästä hoitoajasta osastolla kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Suonensisäisen toimenpiteen jälkeen potilas voi lähteä sairaalasta samana tai sitä seuraavana päivänä.