”Fiskars on aina Fiskars” kertoo Fiskarsin ruukista ja sen työväen elämästä, työstä, asumisesta, arjesta ja juhlasta. Teoksen ajanjakso ylettyy 1850-luvulta aina 1950-luvulle. Äänessä ovat ruukin työläiset. Heidän muistelukset avaavat elämän todellisuutta eri vuosikymmeninä. Kirjan sata vuotta kertoo ajanjaksosta, jolloin sääty-yhteiskuntaan nojaava patruunavalta, ruukkipaternalismi, kohtasi työväen itsenäistymisen ja jossa sisällissodan arpien jälkeen rakennettiin työväestölle parempia olosuhteita. Kirja kertoo myös ihmeellistä tarinaa siitä, kuinka monessa tämä pieni ruukki onkaan ollut edelläkävijä. Edistyshengen siemenet kylvi patruuna John von Julin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Vähitellen ruukista tuli paitsi raudantuotannon myös aurojen, veitsien ja saksien valmistuksen, maa- ja metsätalouden, sekä lasten ruukkikoulun ja kirjaston edelläkävijä. Fiskars oli pitkään myös Suomen keskeisiä mäkihyppypaikkoja. Fiskarsin ruukki on vuosien myötä muuttunut paljon, mutta samalla paljon on säilynyt. Ruukki elää ajassa ja on silti jollain tavoin aina se sama Fiskars: erityinen paikka, tunnistettava vehreä jokilaakso kukkuloiden ja kallioiden puristuksissa, järven kyljessä, laajojen metsien ympäröimänä.

Kirjoittaja Rauno Sairinen on Fiskarsin ruukin asukas, ympäristöpolitiikan professori ja paikallishistorian harrastaja. Hän on asunut Fiskarsin yläruukissa vuodesta 1995 lähtien Kullan taloissa.