Luova kirjoittaminen Naantalin opiston järjestämillä kursseilla tutustutti Anski Raunion ja Inkeri Ahlrothin toisiinsa. Yhdessä kirjoittaminen on ollut tavoitteellista ja myös hauskaa jo usean vuoden ajan.

Yhdessä kirjoittaminen on jatkunut myös opiston tuntien ulkopuolella. Kirjoittaminen vie mennessään, yhteinen aika hupenee hetkessä. Kynät liikkuvat, paperit täyttyvät ja ajatukset tallentuvat luettaviksi, luettaviksi nyt myös ääneen - ensimmäisen kerran äänikirjana.

Kummallakin kirjoittajalla on tunnistettavissa oleva oma, persoonallinen kirjallinen tyyli ja ääni. Se on rikkaus ja hyvä, toimiva pohja yhteiselle runokirjalle. Lukija saa maistaa kahta eri ilmaisun tapaa. Ahlrothin hienostunut sarkasmi antaa osuvasti särmää ja huumori maustaa oivallusten ohella tekstit lajitovereita puhutteleviksi.

Rauniota teksteihin inspiroivat luonto, eläimet ja tietysti ne mieltä liikuttavat, kiinni olevat - lähes kosketeltavissa olevat tärkeät tunteet. Suhde luontoon on syvä ja herkkyys katsoa sekä aistia sitä välittyy lyhyissäkin teksteissä. Teksteistä ehkä kantaaottavin käsittelee metsien avohakkuuta, joka on niin raastavaa, että teksti etenee voimalla ja ryskyen. Melankolia ei ole Rauniolle vierasta.
Varjosta varjoon -teos sisältää runoja elämää kahden sitä havainnoivan naisen tuntemuksien pohjalta. Ja rakkaus! Nämä eläkkeellä olevat sydännuoret Inkeri ja Anski muistavat yhä tuoreesti ja paljon. Katseista löytyvät pilkkeet ja avoimuus elämälle yhdistävät näitä runoja poikivia kirjoittajakollegoita.
Ahlroth ja Raunio näkevät ja kokevat elämän kirjaimina. Aika ei tule heille koskaan pitkäksi, aina on aikaa ajatella lauseita.

Ahlroth ja Raunio ovat aiemmin julkaisseet yhteisen runokirjan
Kukaan ei tiedä miksi (Mediapinta 2021)
sekä ovat mukana antologiassa
Kuuntele tarkasti (Mediapinta 2017)