Että kukat kehtaavat kukkia ja linnut laulaa, vaikka isoäiti on kuollut! Nuori, jonka elämän aamutaivaalle on yhtäkkiä kohonnut surupilvi, kokee maailman seisahtuvan. Henkeä salpaa ja kurkkua kuristaa. Isovanhemman kuolema on seuraavalle sukupolvelle ehkä luonnollista, mutta lapsenlapselle ensimmäinen järisyttävä kokemus elämän rajallisuudesta ja ikävöimisen olemuksesta. Surun kanssa kohti aikuisuutta joutuu kasvamaan myös se, jolta kuolema vie kaverin, sisaruksen, ystävän, äidin tai isän. Menetys voi olla vähitellen tapahtuva luopuminen tai äkillinen, raju leikkaus.Kirjan puhuttelevat jälkisanat on laatinut emeritus arkkipiispa John Vikström.Anneli Rantalaiho on turkulainen pastori ja kaupunginvaltuutettu, useiden sururyhmien vetäjä. Hänen toimittamansa kirja Sinua en unohda, lapsensa menettäneet kertovat, joka ilmestyi syksyllä 1999, täytti hyvin paikkansa hoitavana ja kokemuksia purkavana suruteoksena.