Väitöstutkimus: Alueellisissa innovaatioympäristöissä korostuvat yhteiset tavoitteet, yhteistyörakenteet ja toimijoiden keskinäinen luottamus

Alueelliset innovaatioympäristöt ovat viimeisten vuosien aikana nousseet erityisesti aluepolitiikan ja -kehittämisen välineiksi ja kohteiksi. Innovaatioympäristöissä tapahtuva organisaatioiden välinen yhteistyö ja sen organisoituminen on kuitenkin jäänyt varsin vähälle huomiolle.

Innovaatioympäristöllä tarkoitetaan itsenäisten organisaatioiden ja instituutioiden muodostamaa kokonaisuutta. Niissä eri yksilöt ja organisaatiot toimivat tietoisesti tai toisistaan tietämättä samansuuntaisesti edistäen alueen toimintaedellytyksiä ja yritystoimintaa.

Kauppatieteiden maisteri Tommi Rannan johtamisen alaan kuuluvan väitöstutkimuksen mukaan innovaatioympäristöissä korostuvat toiminnalliset ja organisationaaliset ominaisuudet.

Organisoitumisessa korostuvat strategiset, rakenteelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Yhteistyötä pyritään alueella synnyttämään asettamalla yhteisiä tavoitteita kehittämiselle, luomalla yhteistyörakenteita organisaatioiden välille tai tukeutumalla ihmisten väliseen luottamukseen ja sosiaaliseen pääomaan.

Yhteistyön organisoitumisen muodot vaihtelevat. – Organisoituminen on vahvasti tilannesidonnainen ilmiö. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata tapaa organisoida yhteistyö innovaatioympäristöissä, Ranta korostaa.

Toisinaan alueellisen innovaatioympäristön organisaatioilta edellytetään tiiviimpää yhteistyötä ja vahvempaa yhteistä näkemystä kehityssuunnista, toisinaan taas toimitaan löyhemmin organisoidun yhteistyön puitteissa.

Tutkimuksessa kehitettiin analyysiväline verkostointensiteetin mittaamiseen alueellisessa innovaatioympäristössä. Sen avulla voidaan muodostaa selkeämpi ja kokonaisvaltaisempi kuva yhteistyöstä ja sen kehittämiskohteista.

Tutkimuksessa kerättiin aineisto 24 suomalaiselta kaupunkiseudulta, jotka olivat mukana kansallisen Aluekeskusohjelman Innovaatio ja osaaminen -verkoston toiminnassa vuonna 2008.