Eletään kesän 1941 kriittisiä vaiheita. Kaikki eivät ole vakuuttuneita uuden sodan oikeutuksesta, vaan jättäytyvät pois rintamalta ja ryhtyvät metsäkaartilaisiksi.

Pentti Heikkilän joukkue etenee rykmenttinsä mukana syvälle Karjalan korpiin. Sota pitkittyy, ja purnaajat käyvät yhä äänekkäämmiksi. Yrittäessään vaientaa pahimman valittajan Heikkilä haavoittuu. Toipumislomallaan hän saa tehtäväkseen metsäkaartilaisten pidättämisen, mutta Reino Vuorela on ovelampi kuin rintaman viholliset. Heikkilän rauhan aikainen seurustelusuhde saa uusia sävyjä. Lottakahvilassa on muutakin kuin korviketta ja entinen morsian.

Reino Vuorelan metsäkaartilaisjoukon henki alkaa pian rakoilla. Erään kaartilaisen hirttäytyminen ja suojeluskunnan käynnistämä ajojahti tekevät pakoilusta oletettua vaikeamman kuin. Metsäkaartilaisten pidätysoperaatioon osallistuvat myös paikallispäällikkö Marttila, nimismies Wiklund. Törmäys on väistämätön, vaikka kaikki ovat isänmaan asialla. Valpon etsivien saavuttua paikkakunnalle Vuorela käy viimeiseen taistoon aatteensa puolesta.

Paremman isänmaan puolesta on romaani sota-ajan ihmisistä sekä mielipiteiden ja katsomusten vastakkaisuuksista. Näin olisi voinut käydä missä päin Suomea tahansa.