Mika Waltari kirjoitti 26 näytelmää, mikä jo sinänsä olisi kirjallinen elämäntyö. Waltarin näytelmät kuitenkin syntyivät suurten romaanien lomassa, nopeina purkauksina ja rentouttavina välitöinä. Kirjailija toisaalta kokeili laajojen historiallisten romaanien aiheita ja henkilökuvia ensin aatedraamoina ja ennakoi tulevia teemojaan näyttämöllä. Monesti Waltarin taitavasti sommittelemat, ajankohtaisesti iskevät komediat pelastivat teatterien talouden. Kymmenkunta Waltarin näytelmää on filmattu, muutamat kahteen kertaan. Gabriel, tule takaisin, Omena putoaa, Noita palaa elämään ja muut suosikkinäytelmät palaavat tämän tästä teatterien ohjelmistoon.

Professori Panu Rajala tuo kirjassaan aivan uutta valaistusta Mika Waltarin näytelmiin. Hän osoittaa yhteydet ajan tapahtumiin ja kirjailijan muuhun tuotantoon, kertoo hauskoja tarinoita näytelmien esityksistä ja vastaanotosta. Teoksessa esitellään ensi kerran kaksi tähän asti tuntematonta Waltarin näytelmää: uskonnollisaiheinen Pimeä komero, ja ydinsotaa kuvaava Viimeiset ihmiset. Molemmat koettiin 1950-luvulla liian rajuiksi. Kansallisteatteri hyllytti teokset, eikä niitä koskaan esitetty. Näytelmät hautautuivat vuosikymmeniksi Waltarin pöytälaatikkoon.