Jokelan marraskuun 2007 koulusurmat olivat läsnä Kauhajoella 23. syyskuuta 2008. Jokela ei ollut läsnä ainoastaan samankaltaisena tapahtumana, van myös toimittajien, kuvaajien ja päällikköportaan selkärankoihin iskostettuna varoittavana esimerkkinä siitä, miten ei saa toimia.

Tässä tutkimuksessa kuvaamme, kuinka journalistit lähestyivät Kauhajoella tapahtuman kokeneita nuoria ja uhrien omaisia varovaisemmin kuin Jokelassa. Kun tapahtuman kokeneet jätettiin rauhaan, etualalle nousivat yhtäältä viranomaisten, asiantuntijoiden ja poliitikkojen näkökulmat, toisaalta taas ampuja kuvineen ja videoineen.

Pohdimme, ovatko kriiseistä kertova journalismi ja journalistien itsesääntelyjärjestelmä kriisissä. Kriisijournalismia on kyseenalaistettu ammattikunnan ulkopuolelta, ja journalistien omatkin rivit rakoilevat sen suhteen, miten seuraava katastrofi pitäisi hoitaa.