Väitöskirja käsittelee toiseuden esitystapoja suomalaisuudessa. Työ perustuu kolmeen empiiriseen tutkimukseen: Ensimmäisen aiheena on venäläisyys suomalaisten haastattelupuheissa, ja se perustuu 1980-luvun lopulla kerättyyn aineistoon. Toinen osa-tutkimus käsittelee virolaisten esittämistä mediateksteissä Estonia-laivaonnettomuuden yhteydessä syksyllä 1994. Kolmannen tutkimuksen aiheena on etnisyys ja erityisesti venäläisyys suomalaisissa sanomalehdissä vuonna 2000.

Teoksessa painottuu historiallinen näkökulma venäläisyyteen ja virolaisuuteen sekä tutkimusmenetelmien kehittely ja vertailu. Kaikissa kolmessa osatutkimuksessa on lähtökohtana määrälliseen analyysiin perustuva kokonaisuuden hahmottaminen, jota täydennetään analysoitavien haastattelu- ja mediatekstien ilmaisurakenteiden laadullisella erittelyllä. Venäläisiä koskevien haastattelupuheiden analyysin keskeinen tulos oli suomalaisten venäläispuheinen moniäänisyys. Haastateltavat eivät jakaantuneet myönteisesti tai kielteisesti venäläisiin suhtautuviin, vaan ristiriitaiset ajattelumallit tulivat esiin samojen henkilöiden puheissa. 1900-luvun alkupuolen kielteiset käsitykset venäläisistä esitettiin "toisten" suomalaisten käsityksinä, ei omina mielipiteinä.

Sekä Estonia-onnettomuutta että venäläisiä koskevan journalismin analyysin yhteydessä painotetaan journalismin rutiininomaisten työkäytäntöjen merkitystä toiseutta tuottavien tekstien synnyssä. Estonia-onnettomuuden uutisoinnissa virolaiset esitettiin uhreina, autettavina ja suomalaisten myötätunnon kohteina. Media esitti suomalaiset pelastustyön sankareina, jotka antoivat tukeaan merimiestaidoiltaan ja muutenkin perässäkulkijana tulevalle Virolle. Uutisjournalismiin kuuluva faktuaalistaminen sekä pyrkimys pelkistettyyn tarinaan tuottivat onnettomuuden ensi vaiheen uutisointiin virolaisia syyllistävän näkökulman, vaikka tuon tarinan rakentamiseen osallistuneet journalistit varoivatkin virolaisten ennenaikaista leimaamista syyllisiksi.

Vuoden 2000 sanomalehtiuutisten analyysissa kiinnitettiin erityistä huomiota Suomessa asuvien ja täällä vierailevien venäläisten rooliin uutisjuttujen puhujina sekä heidän ja suomalaisten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Venäläisten toiseutta rakentamassa olivat rikosuutisten hallitseva osuus, suomalaisten ja venäläisten keskinäisen dialogin puute "suvaitsevaisuusjutuissa" sekä viranomaisten hallitseva asema puhujina.

Teos antaa aineksia venäläisyyttä, virolaisuutta ja maahanmuuttoa koskevaan keskusteluun ­ samoin keskusteluun journalismin esitystavoista ja tekstien tutkimuksen määrällisistä ja laadullisista menetelmistä.